Minua odotti aamulla melkoinen yllätys keittiönpöydällä –> melkein syöty Fazerin Sininen! Apua… Kello on nyt 12:00 ja olen onneksi pystynyt pysymään erossa tuosta viheliäisestä klöntistä mikä kutsuu minun nimeä koko ajan, mutta jos miekkonen ei kohta ala tulla kotiin syömään suklaan jämiä niin en tiedä kuinka tässä käy.
Herkullinen Kiusanhenki
Tänään muuten pääsen pitkästä aikaa salille treenaamaan! Jebajee! 🙂
Eilen oli hyvä päivä käydä ruokakaupassa. Hedelmä- ja vihannesosasto oli täynnä tarjouksia (ja ihmisiä) joten innostuin ostamaan itselleni ja taaperolleni paljon erilaisia herkkuja.
Ostoskärryyn päätyi avokadoa, banaania, mangoa, luumuja, viinirypäleitä, kukkakaalia, ananasta, porkkanoita, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja valkosipulia. Noista aineista, jos ei ala herkkuja syntymään niin jo on kumma. 🙂
Tänään sitten innostuin tekemään yksinkertaista, mutta ah niin hyvän makuista kanawokkia. Paiston pannulla kanaa, porkkanaa, kukkakaalia, tomaattia ja paprikaa, mausteeksi pelkästään valkosipulia sekä sormisuolaa. Tulos oli erittäin maukas! En ole mikään kukkakaalin ystävä, mutta täytyy myöntää, että tuossa sörselin seassa se oli erittäin maukasta. Harmillisesti unohtin ottaa herkullisesta annoksestani valokuvan, näytti nimittäin lähes yhtä hyvältä kuin maistui. 🙂
Jälkiruuaksi valmistin proteiinipannukakkua (ohje The Good Mornig-blogista) ja päälle sulatin mansikoita sekä äitini valmistamaa marjasosetta (mansikkaa, mustikkaa, karviaista, viinimarjaa). Kyseisessä blogissa on kaksi ohjetta pannukakulle, toiseen tulee maitorahkaa ja toiseen maitoa. Olen aikaisemmin tehnyt aina rahkalla, mutta nyt halusin kokeilla maidollista versiota. Pannukakusta tuli mielestäni hieman kuivempi, jatkossa siis rahkaa kehiin. 🙂
Proteiinipannukakun ohje:
4 kananmunaa, 2 kypsää banaania, 1 dl maitoa (tai 2 rkl maitorahkaa), 2 dl heraproteiinijauhoja (minulla Leader maustamaton sekä Fast mustikka vanilja), 2 tl leivinjauhoa, 0,5 tl suolaa
Munat, banaanit ja maito/rahka sekaisin blenderissä, sekaan jauhot, suola ja leivinjauho
Taikina 24cm torttuvuokaan, paisto 200 astetta n. 20 min.
Proteiinipannukakku mansikoilla sekä marjasoseella (sose sottaa erittäin paljon)
Ystäväni oli laskenut rahkallisen pannukakun proteiinin määrän ja se on täydet 100%! Ehkä ei siis kannata syödä ihan älyttömiä määriä kyseistä pannaria ”sohvalla makaamis”päivinä. Tänään en kylläkään treenaillut kovin rankasti, mutta silti söin tekemääni pannaria rahkan sijasta iltapalaksi. 🙂
Kotiäidin arki… Mikään ei voita sitä, että saa olla kotona pienokaisensa kanssa, seurata kehitystä ja kasvua, nauttia yhteisistä hetkistä. Mutta asiassa on kuitenkin toinen puoli.
Minulla on siis 14,5kk ikäinen tyttö joka on maailman ihanin pieni ihminen (tottakai olen tätä mieltä). Hän on ollut syntymästä asti helppo ja kiltti lapsi ja olen erittäin kiitollinen tästä asiasta. En tiedä olisinko jaksanut olla kotona, jos lapseni itkisi aamusta iltaan tai olisi muuten ns. vaikea lapsi. Ainoa haasteita ja väsymystä aiheuttava asia oli pieni syntymäpaino.
Lapseni painoi syntyessään 2490g vaikka syntyi viikoilla 38+0. Pienen syntymäpainon takia (tai siihen liittyvän usean asian takia) hänen verensokerit heittelivät paljon ensimmäisinä päivinä sekä bilirubiiniarvo alkoin nousta. Näiden vuoksi jouduin imettämään häntä kolmen tunnin välein läpi vuorokauden mikä käytännössä tarkoitti sitä, että öisin nukuin 1,5-2h jaksoja (imetysväli lasketaan imetyksen alkamisesta, ei loppumisesta). Nukkumisaika oli niin vähäinen, koska herättelyyn ja imettämiseen meni oma aikansa. Joinakin aamuina havahduin paniikissa hereille viiden tunnin unien jälkeen, olin unohtanut laittaa kellon soimaan ja korkean bilirubiinin takia uni maistui lapsellekkin. Ensimmäinen ajatus herätessäni oli ”onko hän elossa”… Outo ajatus, mutta varmasti tuoreille äideille kuitenkin ihan normaali.
Yöheräilyt jatkui meillä koko imetyksen ajan, mutta siitä huolimatta imetin lastani 12,5 kk. Heräilyt varmasti johtuivat siitä, että lapseni tottui ensimmäisten kuukausien aikana tiettyyn ruokailurytmiin ja siinä sitten pysyttiin nälkä tai ei. Asiaa ei varmasti helpottanut se, että nukuttiin vierekkäin myös koko tuo aika. Omassa sängyssä häni alkoi nukkua n. 11 kk ikäisenä ja silloinkin nostin hänet usein aamuyöstä viereeni, koska muuten hän ei olisi enää rauhoittunut nukkumaan.
Meillä ei missään vaiheessa käytetty tuttia tai juotu tuttipullosta joten koko ensimmäisen vuoden olin aika sidottu kotiin, mutta imetys oli minulle todella tärkeä asia ja se meni täysin muiden asioiden edelle. Harva ymmärsi tätä, asia häiritsi enemmän ihmisiä ympärilläni kuin minua itseäni. Kuulin myös paljon kommentointia, että ”tuon ikäisen lapsen pitäisi jo nukkua omassa sängyssä” ja ”miksi ette ole opettanut lasta juomaan tuttipullosta?”. Päätöksen olivat kuitenkin meidän omia eikä meidän tarvitse kenellekkään selitellä miksi teemme mitä teemme. Ja kuitenkin vastoin useiden kommentointeja vieressä nukkumisesta ja pitkästä imetysajasta lapseni alkoi nukkua 10-12h yöunia samantien, kun imetys loppui kokonaan. Tämä oli mahtavaa! Mammakin sai vihdoin ja viimein kunnon yöunet! Sisäinen kello kyllä herättää edelleenkin viiden aikaan vaikka lapseni herää yöunilta ”vasta” seitsemän aikaan.
Raskausaikana itseasiassa kuvittelin imettäväni korkeintaan puoli vuotta, kuinkas kävikään! 🙂
Olin myös varma viihtyväni kotona korkeintaan vuoden, mutta päätimmekin mieheni kanssa, että olen kotona vielä ensi syksyyn asti. En tiedä kuinka hyvin viihdyn kotona vielä vuoden, mutta lapset ovat pieniä niin vähän aikaa joten haluan ottaa kaiken irti tästä ajasta kerta se on mahdollista.
Asiasta siis edelliseen tai ihan tuonne alkuun! Niin ihanaa kuin tämä kotona oleminen onkin, ja kuinka mahtavaa on seurata pienokaisen kasvua ja kehitystä niin kyllä hermoja välillä testaillaan (onneksi ei kuitenkaan mitään maata kaatavaa). 🙂
Ruokailu! Aaargh mitä sotkua pieni ihminen voi saada aikaan… Helpottaa kummasti omaa ruokailua, kun toinen syö itse, mutta sotku on myös sen mukainen. Aikaisemmin lattialta siivoiltiin vain ”kuivaa ruokaa” (makaroonia, riisiä, kanaa, kalaa, kurkkua, raejuustoa jne), mutta nyt kun neiti haluaa syödä myös soseet, puurot, kastikeruuat jne itse niin sotku on satakertaa pahempi! Onneksi hän osaa hienosti syödä lusikalla, mutta kun sitä lusikkaa pyöritellään päässä, pöydällä, sylissä (kaikkialla) ja välillä ruokaa heitellään lattialle koiralle niin siivo on mitä ihanin. Neiti ei myöskään suostu käyttämään ruokalappua joten melkein jokaisen ruokailun jälkeen vaatteet menevät vaihtoon. Onneksi on paljon vaatteita ja pyykkikone. Olen kuitenkin antanut (ja annan jatkossakin) lapseni syödä itse ja sotkea niin paljon kuin sotkee, koska olen lukenut jostain, että lapsi asennoituu ruokaa kohti positiivisemmin, kun saa pienenä leikkiä ruokapöydässä. Ja kuinkas sitä oppisi itse tekemään asioita, jos niitä ei saa itse harjoitella ja kokeilla. Tottakai siinä vaiheessa, kun syöminen ei enää kiinnosta vaan tavaroita ja ruokaa viskotaan miten sattuu tai aletaan kiipeilemään ruokapöydällä niin ruokailu loppuu ja neiti menee pois pöydästä. Sotkemisella ja sotkemisella on iso ero. 🙂
Jos voisi palkata siivoojan niin tekisin sen heti! En todellakana ole mikään hyvä kotiäiti, koska inhoan siivoamista. Meillä on kyllä ihan siistiä pintapuolisesti, mutta erittäin harvoin jaksan jynssätä paikat todella puhtaaksi. Nyt kaikki siivousenergia menee neidin ruokapaikan siivoamiseen. Koirakaan ei jaksa enää syödä kaikkea mitä lattialle tippuu…
No siis tässä tämä tämänpäivänen purkaus! Ilman alkujorinoita tämä olisikin ollut lyhyt kirjotus, mutta minkäs teet, kun ”puhe”ripuli lähtee käyntiin niin se tosiaan lähtee käyntiin. 🙂
Nyt taidan mennä peiton alle pikku päikkäreille, neidin pitäisi nukkua vielä ainakin tunti joten minäkin kerkeän nukkua kivat nokoset. 🙂
Taas kerran päätös on tehty, huomenna alkaa oma Bikini Challenge. Olen päättänyt erittäin usein aloittaa kunnon treenaamisen yhdistettynä terveelliseen suht herkuttomaan ruokavalioon, mutta joka kerta olen retkahtanut suklaaseen parin päivän sisällä. Tällä kertaa ajattelin aloittaa kirjoittamaan taistelustani blogia, koska asian julkisuus (seuraajia tai ei) varmasti motivoi minua paremmin pysymään päätöksessäni. Tämän päätöksen pitäisi kestää 14.11. asti eli 7 viikkoa. Lähdemme lomamatkalle 20.11. joten silloin olisi hienoa olla kunnossa, ja lomalla aion nauttia elämästä ja etenkin ruuasta joten en edes harkitse jatkavani haastetta loman aikana.
Olen siis suklaa-addikti. Syön helposti suklaata 200-300g päivässä ja ainakin neljänä päivänä viikossa. Jos kotona on jotain herkkuja (muutakin kuin suklaata) syön ne heti (jos mieheni ei ole ehtinyt syödä niitä ensin). Mieheni rakastaa myös herkkuja joten on vaikea pysyä tiukkana, kun toinen tuo kotiin herkkuja.
Tätä pahinta vaihetta eli suklaata n. 1kg/vkossa on jatkunut ehkä puolisen vuotta, välillä toki olen yrittänyt olla ilman suklaata ja onnistunutkin (viikko taitaa olla pisin aika), mutta sitten yhden herkkupalan suuhun laittaminen aloittaa loputtoman mussuttamisen. Asiaa ei myöskään auta se, että vietän hoitovapaata reilun vuoden ikäisen lapseni kanssa ja päivisin on hyvin aikaa syödä kaapit tyhjiksi herkuista ja edellisen illan suklaan jämistä.
Olen huomannu viime aikoina muutoksen suklaan himossani, en ole enää nauttinut suklaan syömisestä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se ei maistu enää yhtä hyvälle ja olo ahtamisen jälkeen on usein ällöttävä. Tämä on ihmeellistä, koska aikaisemmin suklaan mussuttaminen ei tuntunut missään. Olen myös huomannut, että olen väsynyt kaiken aikaa, aikaisemmin perustelin väsymystäni yöheräilyillä, mutta olen jo parin kuukauden ajan saanut nukkua joka yö 8-10h:n yöunet riippuen siitä kuinka aikaisin maltan mennä nukkumaan. Väsymyksen syy on siis jossain muussa kuin yöunien määrässä.
Muita asioita joita olen huomannut on ”väljähtynyt” kasvojen iho sekä sekaisin oleva vatsa. Toivon noidenkin asioiden muuttuvan suklaasta (ja muista herkuista) luopumisen jälkeen.
Mahdotonta suklaan syömistä perustelin aikoinaan myös imetyksellä, mielestäni sain syödä suklaata loputtomiin, koska imetys kulutti energiavarastojani. Ja pskan marjat… Minun syömällä suklaamäärällä olisi voinut imettää kymmenen lasta! Kauhistuttaa ajatuskin siitä, kuinka paljon olen työntänyt suustani alas sokeria, rasvaa ja kaikkea muuta ihanaa terveellistä moskaa.
Tänään päätin pitää kunnon mässypäivän ja syödä niin paljon herkkuja kuin vain mahdollista jotta aamulla alkava nollatoleranssi herkkujen suhteen ei tuntuisi niin pahalta. En usko, että aamulla tekee mieli yhtään mitään herkkuja, koska olo on varmastikkin ällöttävä tänään syötyjen herkkujen takia vielä aamullakin.
Söin tänään 150g pähkinäsuklaata, panttereita, 200g suklaarusinoita, sipsejä dippikastikkeella, kylmiä nakkeja, kermajuustoa sekä ison lautasellisen makaronia aurajuustolla (seassa hieman kanaa).
Eiköhän tuossa ole herkkuja hetkeksi. Ei taida kaksi viikkoa riittää tuon sokerimäärän poistumiseen elimistöstä. Päänsärky parin päivän päästä on myös taattu…
No mutta, huomenna se alkaa! Järkeistetty ruokavalia ilman herkkuja sekä säännöllisesti treenaaminen kotona ja salilla. Hieman mietinnässä on vielä hiilareiden määrä. Aamupuurosta en ainakaan luovu, mutta mietin jätänkö muut hiilarit minimiin ja syön vaan jotain hiilareita treenipäivinä treenin jälkeen. Leipää en syö oikeastaan muutenkaan hirveästi, mutta pastaa, riisiä ja perunaa on ruokalistalla joka päivä ja joinakin päivänä vielä kahdella aterialla.
Hauduttelen asiaa yön yli ja kirjoittelen päätöksestäni huomenna jossain vaiheessa. Minullehan riemuvoitto on jo tuo herkkujen jättäminen pois ruokavaliostani. Kirjoitan listan herkuista vielä tähän eli ei suklaata, karkkia, sipsejä, pullaa, leivoksia, kakkuja, keksejä jne eli ei mitään herkkuja joita voisi kokkailla, kun sokerinhimo iskee.
Aaaa! Kauhistuttaa ajatuskin, kuinkahan tästä selvitään?!?! No kohtahan sen näkee!
Huomenna otan myös kuvat itsestäni biksuissa sekä mittailen vähän paikoja jotta on jotain vertailupohjaa tulevaisuudessa.
Nyt kauniita unia ja suklaaleivosten kuvia! ❤
Innokkaiden siskosten uteliaita ja inspiroivia näkökulmia kauneuteen, leipomiseen ja lifestyleen
Grazy Lazy Mama 